Toimisto oli aamulla kumman hiljainen, muut lomailivat tai etäpäiväilivät. Olo oli hieman kuin avaruudesta tupsahtaneella, mutta oli hyvää aikaa napsia muutama kuva, keitellä kahvit ja ottaa mukava startti loman jälkeiseen elämään. Tosin olen tehnyt töitä jo viimeiset pari viikkoa etänä, mutta onhan se hieman erilaista nakutella konetta korituolissa vanhan maalaistalon verannalla, kotona pihapöydän ääressä tai muuten vaan kun ympärillä hyörii parhaimmillaan neljän metriheikin ja kahden isohkon koiran kolonna.
 |
Onnea on toimiston puna-valkoruutuinen lattia.
| | | | | | | | | | | | | |
|
|
Tänään töissä nautin rauhasta ja ikkunan takana kulkevasta kaupunkielämästä. Harmi vaan, että Karhupuiston lippakiska piti tänään luukkunsa kiinni - olisin saattanut juhlistaa ensimmäistä työpäivää jäätelöllä. Lapsena juoksin samaisessa puistossa perhepäivähoitajan valvovan silmän alla (terkut Inkerille!). Nyt aikuisena on hauska fiilistellä samoilla nurkilla, kun kuljen puiston ohi päivittäin metrolle.
Karhupatsas vahtii edelleen menoa, mutta keinut ja muut
leikkipuistokapistukset ovat jossain välissä vaihtuneet isoon
kukkapenkkiin.
 |
| Karhupuistossakin oli raukea tunnelma. Ehkä huomenna ne jädet? |
 |
| Kotipihassa ruusut pääsivät tänään vauhtiin, ei harmita enää pionien lakastuminen, ainakaan ihan niin paljon kuin eilen. |
|
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Olisi mukava kuulla mitä sinä mietit.