Söpö labbis?

Meillä asuu gremling koira. Jos joku vielä muistaa nuo 80-luvun söpöläishirviöt, joita ei saanut ruokkia keskiyön jälkeen. Tämän kanssa on tosin ihan sama milloin sen ruokkii, riiviömoodi pukkaa päälle kun isäntäväki sulkee ulko-oven. Vaikka teemme aina kotoa lähtiessä täyden tupatarkastuksen, osaa tämä epeli silti kaivaa suuhunsa sukkia ja sukkahousuja, kenkiä ja kenkälankkia, oman ulkoilutusnarunsa, parit koulukirjat, silmälasit ja ja ja ...
Kun vaihteeksi istuimme pieneläinklinikalla miettimässä, kuinka vaarallinen on lasten kemistisetti 35 kiloisen labbiksen mahassa, antoi eläinlääkäri jo suosituksen, että tapaukselle laitettaisiin yksin ollessa kuonokoppa. Sitä kokeiltiin. Kuonokoppa päässään se onnistuikin syömään vain pussillisen tomaatteja ja yhden pipon. Nyt kun herralla alkaa olla ikää kohta 2,5 vuotta, alkaa jonkinlaisia merkkejä olemaan gremlingsiyden helpottamisesta.

Mutta olkoonkin mokoma tuholainen, lapsille se on rakas kaveri joka pääsee joka leikkiin mukaan (kts. kuvat). Ja onhan se rakas meille aikuisille myös. Ja mulle erityisesti oma personal trainer, joka pakottaa lenkille säässä kuin säässä. Mutta siis tiedoksi, labbikset voi olla hieman vaativia ensimmäiset pari vuotta. Myös edellinen samanrotuisemme oli, mutta kasvoi kelpo herraskoiraksi iän myötä.

Koirallamme on välillä tiikeripäivä, paperihattupäivä ja kylpypäivä...

Olen Pavlovin koira

Olen kehittänyt työperäisen addiktion. Kahviin. Kotona ei tule pieneen mieleenkään keitellä sumppeja - tai miehelleni kyllä välillä keitän, mutta itse juon kahvitteluaikoihin lähinnä vihreää teetä. Tarkemmin muistellen lankesin ylipäätään kahvin pauloihin ensimmäistä kertaa vasta esikoista odottaessani. Väsymys oli silloin niin lamauttavaa, että kerran jopa nukahdin kesken työpäivän otsa näppäimistölle. Kupponen kahvia auttoi pahimpien haukotusten yli. Sitten tulikin taas usean vuoden kahvipaussi. Mutta annas nyt, kun astun sisään toimistolle, sisäinen kahvikissani hyrähtää heti hereille ja kehrään kun kuuma kuppi lämmittää sormia. Ja sitten taas illalla, kun toimiston ovi sulkeutuu selän takana, menee kahvinhimo totaaliseen off-asentoon. Kesälomalla join yhden (1) latten. Ei kuulunut kuvioon. Olen siis ehdollistunut kuin koirat Pavlovin kuuluisassa testissä. Toimistoympäristö saa minut kuolaamaan kahvinkeittimen suuntaan.

What goes around...

Lainasin kaverille autoa viikoksi. Sain palautuksena takaisin tietysti itse auton, mutta myös yllärinä pakasterasiallisen lakkoja. Siis lakkoja, hilloja, suomuuraimia, arktisia pilvimarjoja (heh)! Kutsutaan näitä luonnon kultakimpaleita nyt millä nimellä tahansa, mutta tänään aamupala oli kyllä erityistä herkkua.


Pidän tätä universumin viestinä siitä, että hyvät työt tuottaa hyvää karmaa ja se tulee bumerangina takaisin. Pätee myös yrittäjyyteen ja työelämään muutenkin. Kun on mukava toiselle, suosittelee hyvä kokemuksiaan eteenpäin ja auttelee muutenkin sopivassa välissä - niin ne muutkin on mukavia, linkittelee sinun osaamistasi eteenpäin ja aukoo ovia. Suosikkimekossani lukeekin "Karma - what goes around, comes around".

Looking for still uncovered Finnish startups...

Tällaiset aamut pistävät yrittäjän hymyilemään. Aurinko paistaa ja heti aamutuimaan yksi sijoittajistamme kyseli kiinnostaisiko meitä tapaaminen kansainvälisille verkkolehdille juttuja kirjoittavan toimittajan kanssa. Toimittajalla kun on haku päällä uusille suomalaisille startupeille, joilla on potentiaalia ponnistaa isompiin kekkereihin. No siis tuota - tietenkin kiinnostaa! Viestejä on nyt lähetelty puolin ja toisin, peukut pystyyn, että juttu toteutuu vielä johonkin lehteen saakka.

Kivijalkatoimistomme ikkuna, huomaa koiran puruluu. Usein ikkunassa pitää vahtia myös työkaverin koira.

Paluu planeetalle

Toimisto oli aamulla kumman hiljainen, muut lomailivat tai etäpäiväilivät. Olo oli hieman kuin avaruudesta tupsahtaneella, mutta oli hyvää aikaa napsia muutama kuva, keitellä kahvit ja ottaa mukava startti loman jälkeiseen elämään. Tosin olen tehnyt töitä jo viimeiset pari viikkoa etänä, mutta onhan se hieman erilaista nakutella konetta korituolissa vanhan maalaistalon verannalla, kotona pihapöydän ääressä tai muuten vaan kun ympärillä hyörii parhaimmillaan neljän metriheikin ja kahden isohkon koiran kolonna.

Onnea on toimiston puna-valkoruutuinen lattia.